Kiirepäivän neronleimaus

Tänään on ollut tolkuttoman kiireinen päivä. En ole ehtinyt miettiä syömisiä ollenkaan, joten nappasin kaupasta porkkanaohukaisia ja kaalisalaattia ja päätin syödä ne raejuuston kaverina. Kotona bongasin kuitenkin lasten eiliseltä aterialta jääneen hampurilaissämpylän ja päätin testata vähän toisenlaista ruokaa: tungin sämpylän puolikkaat paahtimeen ja laitoin hampparin väliin ketsuppia, kaalisalaattia, kolme porkkanaohukaista, majoneesia, ja raakaa sipulia. Oli yllättävän hyvää! Ei tarvinnut edes vääntää kasvispihviä hampurilaisen takia. Näköjään sen pystyi korvata myös ohukaisilla. Sipuli tasapainotti, ei maistunut liian makealta.

3. sosepäivä ja välipäivä, punnitus lähestyy

Ylihuomenna on ensimmäinen punnitus. Eilinen meni aivan pipariksi, koska intouduin mässäilemään ja litkimään lonkkua lätkää katsoessa, mutta ei se minua suuremmin stressaa. MM-kisat pelataan vain kerran vuodessa. Jos niiden takia paisun, kirin sitten kisojen loputtua taas pois sen, mitä kisojen aikana lihoin.

Tänään on sosepäivä ja samalla Äitienpäivä, josta tosin sanouduin jo irti, vaikka äiti olenkin. Ostin lapsille herkkuja, mutta itse en niitä syö.

Sosepäivä:

Aamuksi maustamatonta rahkaa, mustikoita, ja cashew pähkinöitä soseena (1 lasillinen sosetta).

Lounaaksi kasvissosekeittoa selleristä, perunasta, porkkanasta, ja sipulista.

Välipalaksi soijajogurttipohjainen banaanipirtelö chia-siemenillä.

Päivälliseksi kauravelliä.

Iltapalaksi samaa kuin aamulla.

Välipäivä:

Aamuksi välipalapatukka.

Lounaaksi falafel-pyöryköitä, herneitä, ja 1dl peruna-porkkanasosetta.

Välipalaksi banaani.

Päivälliseksi kasviswok nuudelilla.

Iltapalksi teetä ja sympatiaa.

Painonpudotuksesta hiukan

Nyt on menossa vasta ensimmäinen viikon jakso tätä painonpudotusta. On täysin normaalia, että ihminen on onnensa kukkuloilla ensimmäisellä viikolla, mutta minä olen kyllä jo pudottanut ennen blogin aloittamista ensimmäiset kilot eli käytännössä tämä ei ole ensimmäinen viikkoni.

Lähtöpaino oli niinkin hurja kuin 89,1kg. Pudotin jo aiemmin painon siihen, missä olin ennen tätä blogia eli paino oli 87,1kg. Ensimmäinen virallinen punnitus tulee olemaan 14.5. Silloin nähdään ensimmäisen viikon tulos.

Tavoitteista sen verran, että toivoisin painon alkavan seiskalla ennen ensi kesän sukujuhlaa, joka sijoittuu kesä-heinäkuun vaihteesseen. Ja toivoisin painon alkavan kuutosella ennen joulua 2019. Se olisi itselleni paras joululahja. Lopullinen tavoite on painaa 60kg ennen kesää 2020.

Mitään pikadieettiä en tästä siis kaavaile. Haaveissa on, että noudattaisin nykyistä ruokavaliota loppuelämäni. Sosepäivät saavat toki jäädä historiaan siinä vaiheessa, kun olen saanut painon normaaliksi, mutta muutoin söisin oikein mielelläni nykyiseen tapaan hamaan hautaan saakka.

Huvittava ketoosi

Ystäväni yrittää päästä ketoosiin. Kyseessä on hyvin fiksu ihminen, joka osaa kyllä laskea ja ympätä mitä saa syödä ja miten paljon. Ilmeisesti ketoosi ei kuitenkaan oikein lähde käyntiin, koska ketoosin positiivisiksi vaikutuksiksi mainostetut energisyys ja mielitekojen väheneminen ovat jääneet saavuttamatta. Painon tippuminen voi olla mahdollista, mutta kun kaveri on jo valmiiksi luuviulu, ei se tietenkään ulospäin näy. Huvittavaa sitä on kuitenkin seurata, kun äijää kiukuttaa ja kaikki makea munkeista vohveleihin houkuttaa niin mahdottomasti. Olisikohan tuo jo kuukauden päivät kituuttanut ja laskenut proteiineja ja minimoinut hiilareita.

Itse en ole kärsinyt makean himosta ja mieliteoista sen koommin, kun luovuin lihasta. Saan syödä ihan mitä haluan: monipuolista, kunnollista ruokaa, kunhan se on lihatonta. Makeita herkkuja en syö yksinkertaisesti siitä syystä, ettei niitä enää tee mieli, mutta jos tekisi mieli, niitäkin voisin syödä. Painonpudotuksen vuoksi on kuitenkin hyvä pitää sokerin määrä vähäisenä, joten ihan hyvä, ettei mikään houkuta. Ystävääni ärsyttää, kun hehkun hyvää oloa. Toivottavasti hän saa omasta kokeilustaan sitten lopulta yhtä paljon iloa kuin minä olen saanut tästä omastani. Sitä on kuitenkin pakko ihailla, ettei hän ole antanut periksi. Ei ole aikonutkaan antaa! Tuollaista määrätietoisuutta on pakko arvostaa.

Chia-siemenet ja muuta extraa, ja vähän liikunnasta

Koska juon aivan olemattoman vähän maitoa ja syön tosi vähän jogurtteja ym., syön ravintolisänä kalsiumia ja chia-siemeniä. Chiasta tulee protskuja, kalsiumia ja vaikka mitä. Todellista superfoodia. Energiaakin siinä on ihan kivasti, joten erityisesti sosepäiviin se toimii hyvänä lisänä.

Lasten kanssa sovittiin, että ensi viikolla uusitaan suojat ja kypärät, että päästään taas rullaluistelemaan. Liikuntakin tulee siis lisääntymään, kun rullaillaan normaalin lenkkeilyn ja pyöräilyn lisäksi.

2. sosepäivä ja välipäivä

Sosepäivä

Aamulla terveyspirtelö selleristä, marjoista, soijajogurtista, cashewpähkinöistä, ja Vital multivitamiinimehusta.

Lounaaksi kanttarellikeittoa raejuustolla.

Välipalaksi mustikkapirtelö.

Päivälliseksi pinaattikeittoa.

Iltapalaksi pirtelö jostain, mitä kaapista löytyy. Todennäköisesti tähän tulee ainakin tuorekurkkua ja chia siemeniä.

Välipäivä

Aamulla välipalapatukka.

Lounaaksi sekasalaatti, pinaatti-raejuustonappeja (pakaste), raejuustoa.

Välipalaksi maustamatonta rahkaa ja mustikoita.

Päivälliseksi nuudelia kasviksia.

Iltapalaksi maustamatonta rahkaa ja mustikoita.

Yllättävän hyvää vegemikroilua

Iski laiskuus ja otinkin tänään päivälliseksi kaupan pakastealtaasta vegaanimikroruokaa. Oli muuten yllättävän hyvää. Mutta hinta oli lähikaupassa 3,99e/rasia. Aivan liikaa yhdestä annoksesta. Vastaisuudessa teen nuudelit itse. Voin silti suositella kiireisen päivän ateriaksi tai vaikka töihin evääksi. Vaatii valmistuakseen vain mikron ja vähän sekoitusta kypsennyksen aikana.

Terveyttä kasviksista ja kananmunasta

Rakastan kasviksia. Sen jälkeen, kun luovuin lihasta, olen monta kertaa taivastellut ihanaa tunnetta vatsassa. Missään ei turvota, vatsaa ei kipristä, tukaluus on poissa, olo on tasapainoinen. Tämä on minulle uusi juttu, koska siirryin nykyiseen ruokavaliooni vasta noin 1,5kk sitten. Olen kyllä aina tykännyt kasviksista, mutta jotenkin tuolla takaraivossa on kuitenkin vaivannut se ennakkoluulo, että elämä käy liian vaikeaksi jos syön eri ruokaa kuin lapset. Totuus on kuitenkin se, että lakto-ovovegetaristi voi syödä ihan samalla tavalla kuin muutkin sillä poikkeuksella, että liha on jätettävä lautaselta pois. Ei tämä sentään mitään vegaaniutta ole. Vegaaniksi en ryhdy ikinä. Se tuntuu niin luonnottomalta. Maidotta voisin elää, mutta en ilman kananmunia. Kananmuna on maailman täydellisintä ravintoa:
https://munax.fi/munamestari/tietoa-munista